OPETTAJIEN XVIII SOPULIVAELLUS

Tällä sivustolla pyrin pohtimaan sitä mitä museopedagogiikka on. Tähän liittyy ajatus avoimista ja autenttisista oppimisympäristöistä. Teemaan sopii hyvin katsaus omasta (sekä muiden mukana olleiden opettajien) autenttisesta oppimisympäristöstä Sarekin luonnonpuistossa kesällä 2008. Vaellus on yksi asia, jota ei opi kirjoista. Itse opin vaelluksen aikana paljon tietoa Sarekin luonnonpuistosta eli vaelluspaikasta ja sen luonnonilmiöistä. Lisäksi opin mm. ulkona liikkumiseen ja tunturiympäristöön yleensä liittyvistä teemoista (ilmiöistä). Vaelluksella voi oppia myös käytännön tietoa esim. ruoka-aineista, kerrospukeutumiseta, tekstiilikuitujen lämpöominaisuuksista, terveydenhoidosta, liikunnasta, levosta jne. Koululiikuntaliiton järjestämä, opettajien valtakunnallinen, Sopulivaellus järjestettiin tänä vuonna Pohjois-Ruotsissa Sarekin maisemissa. Matkalle lähdettiin Sunnuntaina 20.7. klo 9.00.. Yhteiskuljetus starttasi Oulun Pohjankartanon koulun parkkipaikalta kohti Sarekia, jonne saavuimme noin klo 18.30. Nousu Sarekin jylhiin maisemiin alkoi Suorvan kylästä, minne jätimme ”siviilit” toiseen linja-autoista. Maastoon lähdimme noin klo 20.00. Ensimmäisenä iltana etenimme n. 2-3 tuntia ja yövyimme "alhaalla rannalla” lähellä Suorvan kylää.

Maanantaina 21.7. aloitimme vaelluksemme nousten Halljin eteläpuolelta kohti Nuortap Átjekin järveä. Kuljimme merkkaamattomassa maastossa reitillä, joka sivusi Sarekin pohjois-puolta. Vaellusmaasto oli jyrkästi nousevaa ja vesistöjen ylityksiä oli yksi. Illaksi me kaikki saavuimme kohteeseemme Nuortap Átjekin järvelle, jonne meidän oli tarkoitus laittaa leirin kolmeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoituksemme oli tehdä leiristä käsin päivämatkoja muualle Sarekin luonnonpuistoon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä maanantai-iltana sää muuttui sellaiseksi, että retkeilylle olosuhteet olisivat olleet liian ankarat (näin nautiskelijoille). Olimme "jumissa" teltoissamme n. 36-38 tuntia. Koko ajan satoi vettä ja tuulen nopeus oli n. 8 – 10 m/s. Teltat oli kiinnitettävä kivillä maahan, jotta ne pysyivät ehjinä ja suhteellisen kuivina. Tuulen ja sateen hieman laannuttua matkanjohtajamme teki päätöksen siirtää leiri lähemmäksi Suorvaa, vain hieman puurajan yläpuolelle. Keskiviikkona vaelsimme kaikki lumirajan alapuolelle, uudelle leirilemme. Olosuhteet olivat hyvät ja vaatteet kuivuivat. Jotkut meistä peseytyivät läheisessä "tunturipurossa".

Matkalla opin todella paljon asioita ja taitoja. Opin, että en ole "hääppöinen" vaeltaja, aikaisemmista luuloistani ja kokemuksistani huolimatta. Opin lisää erätaitoja ja sain tietoa tunturien kasvillisuudesta sekä opin komentamaan koiraa saameksi. Mieleenpainuvin kokemus /oppi oli se, että vaikka heinäkuu on ns. paras retkeilykausi, niin "luonto" voi aina yllättää. Saimme kokea aidon myrskyn, joka telkesi meidät telttoihimme n. 36 tunniksi. Kokemus ei ollut miellyttävä, mutta lähes heti myrskystä selvittyämme nautimme auringonpaisteessa ja lämmössä, takana olevasta kokemuksestamme n. 800 - 900 metrin korkeudessa. Sääskiä ja mäkäräisiä ei muuten juurikaan näkynyt, edes saavuttuamme puurajan tuntumaan.

Lopuksi: Kiitokset kaikille! Erityiset kiitokset lähetän nautiskelijoiden ohjaajille. "Teukalle" ja Raimolle sekä ystävälleni Tarjalle ja iki-ihanalle Juusolle!

Lisätietoa
http://www.kll.fi/


Kesäterveisin: Tarja-H