TAVOITTEENA YLIOPISTOLLINEN TOIMINTAKONSEPTI

Case: Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hanke

Yliopistollinen toiminta Kalajoen Meriluontokeskuksessa:
Tapauksessa: Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankke, yliopistollinen toiminta tarkoitti eri yliopistojen, korkeakoulujen ja tieteenalojen yhteistyössä aikaansaatuja toimia ja sopimuksia, koskien Meriluontokeskukseen ja sen alueelle sijoittuvaa toimintaa. Hanke- sekä toimintasuunnitelman mukaan, hankekauden 2007 ensisijaisena tehtävänä oli luoda uusi toimintakonsepti eli kartoittaa relevantit sekä realistiset yhteistyömuodot Meriluontokeskukseen yliopistollisten toimijoiden ja Kalajoen kaupungin sekä alueellisten toimijoiden välille. Hankkeen tavoitteisiin kuului se, että yhteistyömuotojen aikaansaamaa toimintaa olisi jo kesällä 2008 olemassa.

Hankkeen tehtäviin kuului lopullisen toimintakonseptin mukaisien toimintojen suunnittelu, yliopistollisen yhteistyön ja yhteistyömuotojen siivittäminen sekä toimiminen linkkinä alueellisten toimijoiden sekä yliopistollisten toimijoiden välillä. Keskeistä oli positiivisen jatkokehityksen ja hankkeen tulosten kannalta se, että yliopistollisen yhteistyön myötä syntyneiden toimintojen ja hankkeiden käynnistämiseen kannustettiin ja ohjattiin niin, että hankkeen alueelliset toimijat ovat yliopistollisen yhteistyön aktiivisia subjekteja, edustamansa ja valitsemansa teeman suhteen. Tässä kirjoituksessa ”Meriluontokeskuksella” tarkoitetaan hankkeen tavoitteena olevaa yliopistollista konseptia, jonka tehtävänä on luoda hankesuunnitelman mukainen yhteinen, lähinnä pedagoginen toimintaympäristö jonka toiminnan sisällöt oli hankesuunnitelmassa esitetyn mukaisesti ajateltu tiivistyvän neljään osa-alueeseen: luonto-tiede-teknologia-taide/kulttuuri.

Yleisesti yliopistojen pääasiallisena tehtävänä ovat tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus (laki 30.7.2004/715). Näiden tehtävien lisäksi on yliopistojen tehtäväksi lakiin 30.7.2004/715 kirjattu yliopistojen perustoimintaa täydentävänä tehtävänä, vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. Uuden, valmisteilla olevan Yliopistolain myötä nämä yliopiston perustehtävät eivät tule muuttumaan.

Meriluontokeskuksen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu -hankkeessa on kyse yliopistollista perustoimintaa täydentäviin tehtäviin liittyvästä osa-alueesta, yhteistyöprojektista (vrt. Kontkainen, 2006, s. 6) ei erillisestä sivutoimipisteestä. Tällaisella yhteistyöprojektilla on tapana etsiä uusia, kenties poikkeaviakin toimintatapoja ja osaamisen yhdistelmiä. Lajusen (2008) mukaan yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset tulevat tiivistämään yhteistyötään yhteisillä tutkimusohjelmilla, kampuksilla ja muilla toimintarakenteilla. Meriluontokeskuksen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu -hankkeessa oli kyse Lajusen esittämän mukaisista toimintarakenteista, joissa toimintakonsepti tarkoittaa lähinnä verkostojen ja vuorovaikutuksen kautta ylläpidettäviä kumppanuussuhteita ja näiden pohjalta syntyneitä toimia, projekteja sekä laajempia hankkeita.

Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteena oli osaltaan tukea, uudelle ohjelmakaudelle 2007–2013 laadittua Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmaa, Oulun Eteläisen aluekeskusohjelmaa ja Ylivieskan seudun elinkeino- ja innovaatiostrategiaa 2007 – 2013, joiden keskeisinä kehittämislinjauksina ovat eri toimialoja ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta kehittävät innovaatioympäristöt. Tällaisen innovaatioympäristöjen funktio voivat toteutua vasta, kun lisäarvoa tuottavaa yhteistyötä lisätään sekä seudullisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Vasta näytöt toimivasta yhteistyöstä ratkaisevat sen, mitkä ympäristöistä ovat todella innovatiivisia. Seudullinen yhteistyö on edellytys sille, että Pohjois-Pohjanmaan alueelta, Oulun Eteläisen seutukunnasta, nousee merkittäviä toimijoita. Toisaalta kyse on siitä, miten kiinnostavana kumppanina Oulun Eteläisen seutukunta tai sen yksittäinen alue nähdään. Tämä koskee myös pedagogisia tai kasvatuksellisia hankkeita, jotka toisaalta itsessään tuottavat alueelle innovatiivista osaamista ja vetovoimaa, ollessa osaamisen peruskäsitteitä, ns. osaamisen ”alkupääomaa”.

Yksittäisen tai tiedonalaltaan suppean yliopiston, oppilaitoksen, osaston, hankkeen, tutkimusryhmän, yrityksen, kaupungin tai kaupungin sivistystoimen kyky hallita kaikkia menestykseensä tarvittavia osa-alueita on rajallinen. Esimerkkinä voisi mainita Helsingin seudun innovaatiostrategian (2005), jossa tuodaan esille Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuudet: yksityisen ja julkisen sektorin (kuten yliopiston ja paikallisten toimijoiden) välinen yhteistyö. Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu – hankkeen tehtävänä on ollut selvittää se, ketkä ovat osapuolina edellä kuvatun kaltaisessa yhteisyössä. Toimijoiden lisäksi on, toimintakonseptin suunnittelussa valittava ne sisältöalueet ja toimintamallit jotka takaavat sen, että hankkeen päättyessä toiminta jatkuu. Meriluontokeskuksessa on em. hankkeen kuluessa kehitetty uusia pedagogisia sisältöjä paikallisten toimijoiden ja yliopistojen välisessä yhteistyössä. Hankkeen tuloksena on syntynyt toimintapinta joka aihepiireineen ja toimijoineen antaa mahdollisuuden toteuttaa, uudesta ja pelkistetystä näkökulmasta, yliopistollista toimintaa Meriluontokeskuksessa ja sen alueella.

Toimintakonsepti käsitteen määrittelyä:
Professori Markku Virkkusen (2006) mukaan toimintakonsepti on käytännössä sama asia, kuin liiketoimintamalli tai toimintastrategia. ”Strategia puolestaan tarkoittaa pitkäjänteistä kehittämistyötä, joka kohdistuu siihen toimintaan, josta strategian laatija on vastuussa”. (Karlöf, 2002, s. 9) Uudenlaisen toimintakonseptin yhteinen kehittäminen voi olla sitä, että yhteistyötahojen ja yhteistyöhön sitoutuneiden keskinäisiä yhteistyön periaatteita muutetaan ja samalla muuttuvat kunkin verkostoon kuuluvan organisaation tai tiimin omat toimintatavat. Tällaisessa mallissa uusi toimintakonsepti toimii toisistaan riippuvaisten eri yhteistyötahojen yhteistoiminnan jäsentäjänä. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että uutta toimintakonseptia käytetään esimerkiksi jonkin teema-, tehtävä-, tai yritysverkoston rakentamisen välineenä. (vrt. Virkkunen, 2006, s.4). Kummassakin tapauksessa toimintakonseptimalli on erikoistuneiden organisaatioiden yhteistoiminnan jäsentämisen apuneuvo, jossa toimijat ovat vastuussa uuden konseptin mukaisesta toiminnasta omissa organisaatioissaan.

Toimintakonseptin käsite toimii sekä analyysin että suunnittelun välineenä. Käsitteellä toimintakonsepti, kuvataan yhtä hyvin sekä organisaatioiden välistä yhteistyötä että yhden organisaation toimintaa tai jonkin organisaation yhtä toimintoa. Virkkusen (2006) mielestä tuntuu kummalliselta, jos perusyksiköksi ja lähtökohdaksi, toimintakonseptista ja sen kehittämisestä puhuttaessa, otetaan organisaatio tai muutoin jokin suhteellisen itsenäinen hallinnollinen kokonaisuus. Hän ehdottaakin, että kun tarkastellaan toimintakonseptia, käsitteellisesti, niin tarkastelun lähtökohdaksi otetaan toiminnan kohde ja sisältö. (Virkkunen 2006, s. 4) Toiminnat, prosessit ja muut työskentelyareenat voi yhdistää toimintastrategia käsitteen alla, mikä tarkoittaa tapaa tehdä yksittäisiä päätöksiä ja toimia nykyhetkessä, tulevaisuudessa toimimista varten – kokonaisuudelle määriteltyjen suuntaviivojen rajoissa. (Karlöf, 2002, s. 13)

Arvontuotantoverkkoja koskeva teorian mukaan jokainen organisaation tai konseptin toiminta, tuote tai palvelu edellyttää tiettyjä sen toiminalle tai tuotteelle arvoa luovia toimintoja (voisimme yhtä hyvin puhua teoista). Näitä tekoja toteuttaa tietty toimijoiden joukko. Yhdessä nämä toimijat ja heidän toteuttamansa teot muodostavat arvoa luovan kokonaisuuden. Lopputuloksen kannalta ei ole olennaista se, kuuluvatko henkilöt samaan hallinnolliseen kokonaisuuteen vai eivät. Tärkeää on, että heidän tekonsa ovat lopputuloksen, palvelun tai konseptin tulevaisuuden kannalta riittävästi yhteen sovitettuja. Toimintakonseptin käsitteellä voidaan yksinkertaisimmillaan kuvata eri tekojen muodostaman kokonaisuuden logiikkaa, eli sitä mitä asioita teoilla saadaan aikaan, missä järjestyksessä ja miten yhteen sovitettuna erilaiset teot on järkevä toteuttaa ja miten tekojen toteuttaminen jaetaan toimijoiden kesken sekä millaisia sääntöjä yhteensovittamisessa sovelletaan. (Virkkunen 2006, s.4) Tärkeitä kysymyksiä toimintakonseptia luodessa ovat seuraavat: miksi tai miten eri organisaatioille muodostuu samanlaisia toimintakonsepteja (toimintoja) ja miten on mahdollista, että rinnakkaiset organisaatiot kehittävät samanaikaisesti yhdessä uutta toimintakonseptia (kokonaisuutta)? Usein toimintakonsepti käsitetään yleisen tason malliksi siitä periaatteesta, jolla konseptin yksittäinen organisaatio tuottaa asiakkailleen hyötyä ja itselleen voimavaroja eli resursseja. Toimintakonseptin suunnittelussa ja muotoutumisessa ei tule etsiä vastausta pelkästään ”resursseista”, vaan myös niistä erityisistä teorioista, käsitteistä, menetelmistä eli välineistä, joita käytetään toiminnan ja arvon tuottamisen välittäjinä. (vrt. Virkkunen, 2006, s.4-5)

Arvo (oikeiden asioiden tekemistä) voidaan saada aikaan vain työstämällä jotain selkeää kohdetta joillain välineillä. Toisin sanoen toimintakonseptin ydin on toiminnan kohteen ja toiminnan arvon hahmotuksessa, siinä millaisia kokonaisuuksia käsitellään, millaisia hyötyjä asiakkaille tuotetaan. Lisäksi tähän liittyy se mihin toiminnan kannattavuus perustuu. Tuottavuutta on asioiden oikein tekeminen suhteessa, oikein tekemiseen, arvotettuun hyötyyn tai määriteltyyn ja sovittuun laatuun. Tehokuutta on se, että tuotetaan konseptin mielestä oikeita asioita relevanteilla resursseilla. Tehottomuus voi olla sitä, että tehdään asioita tai palveluita tuottavasti (vähin resurssein tai ilmantuotekehitystä tai markkinointia), mutta asiakkaita tuotteelle tai palvelulle ei ole. Eri yhteistyöorganisaatioiden toimijoiden yhteisessä konseptissa, toimintakonseptin ydin on toiminnan kohteen, yhteisessä hahmotuksessa ja määrittelyssä. Näin koska toimintakonseptin muodostamisen ja kehittämisen välineet – samoin kuin kohteetkin sekä niiden arvottaminen – kehittyvät yleisen kulttuurisen kehityksen tuloksena. Ulkopuolisen konseptin kehittäjän tai kehityksen koordinaattorin tarve syntyy siitä, että monessa paikallisessa toiminnassa, laajemman konseptin yksittäisissä osastoissa tai organisaatioissa, sovelletaan aina uudestaan omia vain vähän muuttuvia teorioita, käsitteitä ja välineitä uuden konseptin luomiseksi. (kts. Karlöf, 2002, s. 15; Virkkunen, 2006, s. 5)

Todelliseen muutokseen päästään vain jos suostutaan tai joudutaan etsimään uusia, uudenlaisiin teorioihin ja välineisiin perustuvia toimintatapoja. Siksi myös yhteistoiminta uusien toimintakonseptien kehittämisessä on mahdollista ja siinä on samalla mahdollisuus kulttuurin sisäiseen, jatkuvaan uudistumiseen ja muutosvoimaan. (kts. Karlöf, 2002, s. 15; Virkkunen, 2006, s. 5) Virkkunen (2006) tuo esille näkemyksen, jonka mukaan uuden toimintakonseptin kehittäminen voi ehkä tapahtua toimialan tasoisena oppimisena, jossa samalta teoreettiselta pohjalta uusia työmuotoja kehittävät yksiköt vaihtavat kokemuksiaan sekä kehittämiään uuden konseptin osaratkaisuja. ( Virkkunen, 2006, s. 1-3 ). Grönroos (2003) mukaan innovaatioita, ei voi syntyä suljetuissa ja jäykissä rakenteissa vaan niitä edeltää aina uuden informaation ja uusien ideoiden virtaus. Uusi toimintakonsepti ei voi syntyä, ilman aktiivisten ihmisten ja erilaisten organisaatioiden välistä kanssakäymistä. (Grönroos, 2003, s. 3-4 ). Jos kaksi tai useampi organisaatio liitetään tavalla tai toisella yhteen, uusi yhteisö saa aikaan hetkellisen informaation ja uusien ajatusten tulvan.

Nykyinen malli organisaatioiden yhteistyöhön ja kumppanuuteen perustuu vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioiden ei tarvitse yhdistää hallintoa tai tehdä kirjallisia sopimuksia. Yhteistyökumppaneilla on yhteinen tavoite ja siitä johdetut yhteiset arvot. Tällä tavoin on mahdollista koota hyvin laajojakin yhteistyöverkostoja aivan lyhyessä ajassa. Tämän vuoksi esimerkiksi yritysmaailmassa innovatiivisimmat yritykset eivät enää hanki tytäryhtiöitä vaan rakentavat verkostoja. Organisaatiot tarvitsevat verkostoja saadakseen nopeasti ja helposti uutta informaatiota (Grönroos, 2003, s. 141 ).

Eräs uusimmista toimintakonseptien kehittämisen malleista on malli, joka perustuu eri toimijoiden ja organisaatioiden väliseen pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja jossa nämä muovaavat sekä kehittävät yhdessä yhteistyön perustana olevaa tuote- ja palvelukokonaisuutta, käytöstä saadun tiedon ja kehitystyön tulosten perusteella. Tällaisessa mallissa toimintakonseptin uudistamisen edellyttämä kehittämistyö, uuden toimintakonseptin luominen ja täytäntöönpano poikkeavat perinteisestä kehittämistyöstä. Ne poikkeavat siitä siinä, että ne koskevat toiminnan kaikkia osa-alueita ja edellyttävät eri hierarkiatasojen ja toimintojen edustajien välistä yhteistyötä sekä vuoropuhelua suunnittelijoiden ja toteuttajien kesken. Toimintaa on tarkasteltava laajemmin aikaperspektiivissä kuin yksittäisten uudistusten toteuttamisessa, joissa riittää lähtötilanteen ja tavoitetilan vertailu. (Virkkunen, 2006, s.5) Uuden konseptin kehittämisessä ei myöskään voida tukeutua valmiiksi testattuihin ratkaisuihin, vaan siinä joudutaan tuottamaan luovasti uusia käsitteitä, malleja ja käytäntöjä. Uuden toimintakonseptin kehittäminen voi tapahtua toimialan tasoisena oppimisena, jossa samalta teoreettiselta pohjalta, uusia työmuotoja kehittävät yksiköt, vaihtavat kokemuksiaan sekä kehittämiään uuden konseptin osaratkaisuja. ( Virkkunen, 2006, s. 1-6 )

Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toimintakonseptin suunnittelu 2008:
Tässä kirjoituksessa käsiteltävä kehittämishanke on uuden toimintakonseptin suunnittelua jonka toteutuminen perustuu suunnittelutyön ja toiminnan vuorotteluun. Eri toiminnot toteutuivat ensinnäkin yhteistyöorganisaatioiden edustajien ja heidän ”koti-organisaatioidensa” välisenä yhteistyönä että paikallisten yhteistyöorganisaatioiden ja yliopistollisten yhteistyöorganisaatioiden asiantuntijoiden välisenä yhteistyönä. Kustakin sekä paikallisesta että yliopisto-yhteistyöorganisaatiosta oli valittu, jo hankkeen käynnistämisvaiheessa, edustaja hankkeen ohjausryhmään. Ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata yliopistollisen konseptin suunnittelua sekä tuottaa konseptiin ydinosaamisensa mukaisia ydinprosesseja (kuva.1.).

KUVA 1.: Meriluontokeskuksen toimintakonseptin mahdolliset ydinprosessit.

Kuvassa 1. on kuvattu mallia Meriluontokeskuksen pedagogisten palveluiden ydinprosesseista eli tuotteistetuista pedagogisista teoista. Kuva kuvaa osaltaan kesällä 2008 toteutuneita teemoja, joista voidaan hienona esimerkkinä mainita Metsähallituksen ja Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen osaston yhteistyö, jossa yhteisöprojektiopiskelijoiden kanssa läpiviedyssä satupolku-projektissa ovat ydinprosessit selkeästi toteutuneet. Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen osaston yhteisöprojektiopiskelijat ovat opintojensa osana, oppiakseen tehneet, Meriluontokeskuksessa ja sen lähialueella, paikan kartoitustyötä jo syksystä 2007. Satupolkua on edeltänyt paikallisten toimijoiden opettaminen ja ohjaus. Asiakkaina ovat olleet niin oppilaat, oppilaitokset kuin esim. koulutusorganisaatio ja vapaa sivistystyö. Satupolku otettiin käyttöön kesäkuussa 2008. Satupajan avulla toteutetaan yleisökasvatusta, kohderyhmän ollessa mm. päiväkodit, koulut ja vierailijat. Kyseinen tuote luo lapsilähtöistä imagoa luontonäyttelyyn ja koko Meriluontokeskuksen alueelle. Lapsilähtöisyyden lisääminen oli kesän 2007 selvityksissä, eräs eniten ”ääniä” saanut tavoite, kun mietittiin Meriluontokeskuksen sisältöjen tuottamista. Jatkossakin Meriluontokeskuksen konsepti voi rakentua nyt luoduille yhteistyö prosesseille niin, että se muodostuu ja toimii yksittäisten ”prosessi-täytäntöönpanojen” varassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yliopistollisen toimintakonseptin toimijoina ovat tiettyjen yhteistyöorganisaatioiden jäsenet sekä tietyt yliopistolliset yhteistyötahot. Yliopistollisen tahon tehtävä on auttaa alueellisia yhteistyötahoja suunnittelemaan, toteuttamaan ja kehittämään jo olemassa olevaa tai täysin uutta toimintaa, sekä uusia käytännön ratkaisuja ja toimintoja, esimerkiksi Meriluontokeskuksen pedagogisia toimintoja.

Kuten edeltä käy ilmi, Yliopistollinen toiminta tai yliopistollisen konseptin suunnittelu sekä tuotteistaminen ei ole strategista johtamista tai välittömien käytännön ratkaisujen tekemistä. Tämän kaltainen suunnittelu on lähinnä koordinointia, innostamista, siivittämistä sekä pedagogista ja kulttuurista asiantuntemusta joka tuottaa yhteistyöorganisaatioissa oppimista. Uudessa toimintakonseptissa siihen kuuluvien organisaatioiden jäsenet tekevät, aluksi ulkopuolisen suunnittelijan tai koordinaattorin mahdollistamana, uusia ns. oppimistekoja. Tällaisen prosessin kuluessa he voivat, kehittää tätä uudenlaista toimintaa ja uutta mallia toimia. Pilottitoiminnan kuluessa jäsenet arvioivat toimintojaan, uutta toimintaa ja konseptia kokonaisuudessaan ja samalla sekä omia että konseptin toimintakäytäntöä näiden kokeilujen kautta.

Esimerkki: Ympäristö- ja yhteisötaiteen polun pilottiteos on eräänlainen oppimisteko. Ensimmäisen pilottiteoksen suunnittelu ja toteuttamisvaiheessa hankitaan toimintakäytännön laajentamisen tai uudistamisen tueksi kokemusta ja tietoa, jonka avulla tätä uutta mallia kehitetään, tässä tapauksessa yhteisö- ja ympäristötaiteen teorioista käsin.

Yliopistollisen konseptin suunnittelussa ei ole tarjottu ennalta määrättyjä ratkaisuja, vaan koordinoitu osallistujien omista tarpeista lähteneitä, yhteistä kohdetta kehittäviä toimintoja. Koordinointi koostuu tätä toimintaa ja yhteistä, kehittämisen kohteena olevan ympäristöä koskevan tiedon ja osaamiseen hankintaan, sen koordinointiin, oppimistekojen suunnitteluun ja toteuttamiseen ja tarpeen vaatiessa tutkimukseen ja täydennyskoulutukseen. Uuden toimintakonseptin kehittäminen, kuten ympäristö- ja yhteisötaidepolun kehittäminen toimintamalliksi oppimisteon kautta, edellyttää yleensä vähintään yhden perusteellisen pilottilaboratorion, työpajan tai vastaavan prosessin toteuttamista. Tällaisen prosessin tulosten perusteella voidaan kehittää yliopistollisen toimintakonseptin erityisiä vaatimuksia vastaavia toimintoja, kehittämistyön välineitä sekä tilanteeseen mukautettu tiiviimpi suunnitelma.

Lähteet:
Cantell, Timo (1998). Festivaalien yleisöt. Helsingin juhlaviikot, Joensuun Laulujuhlat. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta, tilastotietoa taiteesta nro 19.

Florida, Richard (2002), The rise of the creative class. And how it’s transforming work, leisure, community and everyday life. New York, Basic Books.

Forsblom Samu,( 2008), Strateginen johtaminen kulttuuriorganisaatiossa, Sibeluisakatemian kultturin ja taiteen johtamisen, opintokokonaisuuden oppimateriaali (13.3.2008)

Grönroos, M., (2003), Mahdollisuuksien aika – kohti virtuaalista organisaatiota, Toinen panos 2003, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2003

Karlöf Beng, (2003), Strategian rakentaminen - sisältö ja välineet, Edita Publishing Oy, Juva 2003.

Koskela Lasse, Koskinen Jari, Lankinen Pasi (2007), Viestintä verkostossa ja innovaatiossa, WS Bookwell Oy, Juva 2007

Kolb, Bonita M. (2001) The effects of generational change on classical music concert attendance and orchestra’s responses in the UK and US. Cultural Trends 11(41), 1–35.

Kontkanen, Pirjo Kristiina, 2006, Tekijänoikeudet yliopistotutkimuksessa ja – opetuksessa, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, yksityisoikeuden laitos, väitöskirja, Saatavina WWW-muodossa osoitteesta: https://oa.doria.fi/handle/10024/3003 (Tarkistettu 11.7.2008)

Kotimaiset säädökset: Laki korkeakoululaitoksen kehittämisestä (31.12.1986/1052) FINLEX – valtion säädöstietopankki. Saatavina WWW-muodossa osoitteesta:, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19861052,(Tarkistettu 11.7.2008)

Yliopistolaki (27.6.1997/645), FINLEX – valtion säädöstietopankki. Saatavina WWW-muodossa osoitteesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970645 ,(Tarkistettu 11.7.2008)

Virkkunen Jarkko, 2006, Minkä tason ilmiö toimintakonsepti on? KONSEPTI – toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 3 (1) www.muutoslaboratorio.fi/konsepti Copyright © 2006, Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto. (22.1.2008) http://www.muu/
toslaboratorio.fi/files/Minka_tason_ilmio_toimintakonsepti_on.pdf

Yliopistolaki (27.6.1997/645), FINLEX – valtion säädöstietopankki. Saatavina WWW-muodossa osoitteesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970645 ,(Tarkistettu 11.7.2008)

MATKAKERTOMUS: PEDAGOGISTA TOIMINTAA VIRON METSISSÄ

KUVA 1.: Viron luontokeskukset.

Syksyllä 2007 olin mukana Metsähallituksen luontopalveluiden järjestämällä tutustumismatkalla Virossa. Kohteenamme oli Viron metsähallituksen (Riigimetsa Majandamise Keskus, RMK) luontokeskukset: Aegviidun luontokeskus Pohjois-Virossa, Kauksin luontokeskus Koillis-Virossa ja Oandun (Sagardin) luontokeskus Pohjois-Virossa. Itselläni oli kiinnostuklsen kohteena keskuksien pedagogiset mallit ja hankkeet sekä pedagogiset palvelut ja toimintamallit.

KUVA 2.: Tutustumiskohteet Aegviidun, Kauksin ja Oandun (Sagardin) luontokeskus.

RMK
Viro on yksi niistä maista, jonka pinta-alasta lähes puolet on metsien peitossa. Tästä 2,2 miljoonasta hehtaarista metsää, 40 % kuuluu Viron valtiolle. RMK:n tehtävä on säilyttää ja hoitaa valtion metsiä. RMK on perustettu 1.1.1999. Se on riippumaton ja voittoa tavoittelematon laitos. Tämä tarkoittaa sitä, että RMK saa tuloja mm. metsänhoitopalveluista ja myymällä puuta. Toisaalta RMK:llä on tehtäviä, jotka eivät tuo välitöntä taloudellista tuloa, mutta siitä on hyötyä kaikille Virolaisille. RKM pitää huolta Viron ainutlaatuisista metsistä. RMK pyrkii ylläpitämään metsien virkistyskäyttöä metsiä säästämällä ja kehitämällä kestävän kehityksen perustuvia toimintatapoja. RMK on iso laitos. Se on yksi Viron suurimmista työnantajista. Vuonna 2007 RKM:n palkkalistoilla on yli 1100 henkilöä. RMK:n päämaja sijaitsee Tallinnassa, mutta osastoja on ympäri Viroa. Osasto johon tutustuimme, oli organisaattorisesti vastuussa metsien virkistyskäytöstä, tarjoten luonnonystäville mahdollisuuksia retkeilyyn, retkiin ja muuhun vapaa-ajan viettoon luonnossa.

KUVA 3.: Aegviidun luontokeskuksen pääteemana olivat metsän hyönteiset, joita tutkittiin niin sisällä, kuin ulkona.

Virossa on seitsemän luontokeskusta, joista kaikista saa tietoa Viron luonnosta. Luontokeskukset ovat kukin erikoistuneet tiettyyn teemaan, joka koskee yleensä paikallista luontoa. Tämän lisäksi niillä on yhteinen vuosiohjelma. Luontokeskukset on rakennettu ensisijaisesti levittämään luonnontietämystä ja luontotaitoja. Keskuksissa järjestetään työpajojen lisäksi juhlia, tapahtumia ja koulutusta mm. opettajille. Useimpien luontokeskusten pääasialliset tehtävät ovat toimiminen opastuspalvelupisteinä sekä oppimisympäristöinä. Niissä ei siis ole, Suomen luontokeskusten kaltaista näyttelytoimintaa eikä varsinaisia näyttelytiloja. Vaikka luontokeskukset olivat ulkoisesti suomen luontokeskuksia vaatimattomamimpia, niin itseeni niiden pedagoginen funktio, johon liittyi alueellinen yhteistyö muiden museoiden, yrittäjien ja koulujen kanssa, teki suuren vaikutuksen. Viron luontokeskuksiin tehdäänkin Suomesta paljon opintomatkoja. Osa luontokeskuksen opettajista on ammatiltaan aineopettajia, jotka työskentelevät myös esim paikallisissa kouluissa opettajina. Luontokeskukset ovat tehneet ohjelmista koulujen opetussuunnitelmia tukevia. Keskukset toimivat myös kurssikeskuksina tai täydennyskoulutus-paikkoina esim. opettajille.

KUVA 4.: Aegviidun luontokeskuksessa on esillä koululaisten valokuvakilpailun satoa. Valokuvakilpailu on luontokeskuksien yhteinen teema ja näin siihen pääsevät osallistumaan kaikki Viron koulut.

AEGVIIDUN LUONTOKESKUS, POHJOIS-VIRO:
Aegviidun luontokeskus sijaitsee Pohjois-Virossa, Aegviidun-Nelijärven alueella. Aluetta kutsutaan Nelijärveksi, koska yhdellä kumpareella seisten voi samanaikaisesti nähdä neljä vedenpintaa. Alueelle on tunnusomaista mäntymetsät, vaihtelevat pintamuodot ja runsaslukuiset järvet. Viikonloppuisin Aegviidun luontokeskuksen alueelle, kuten leirintäalueelle, saapuu paljon ihmisiä mm. Tallinnasta. Talvella ihmiset tulevat hiihtämään sekä laskemaan kelkalla, kesällä nauttimaan retkeilystä sekä järvistä ja syksyisin poimimaan marjoja tai sieniä. Aegviidun luontokeskuksen tilat on suunniteltu oppimisympäristöiksi, joissa tutstutaan metsän hyönteisiin. Näihin ja näiden jättämiin jälkiin sekä tutkimusvälineisiin tutustuttiin alustavasti luontokeskuksen sisällä, josta siirryttiin luontoon hakemaan tarvittava havaintomateriaalia, tutkimusvälineistö mukaan. Luonnon omalla oppimispolulla oli havaintoja tukemassa erilaisia merkkejä ja tiedotustauluja. Lopuksi havainnot koottiin yhteen ja esim. "pienten" kanssa. lopputyöskentely tapahtui draamapedagogisin menetelmin. Oppilaat eläytyivät kirjanpainajan ja muiden hyönteisten toimintaan sekä maailmaan. Matkamme ajankohtana oli koulujen syysloma. Tämän vuoksi pääsimme tutustumaan vain tarharyhmien suunniteltuun pedagogiseen toimintaan.

KUVA 5.: Luontokeskukset tarjoavat oppimisympäristöjä joissa työstetään tiettyä teemaa esim. koulussa tai luontokeskuksessa.

Viron luontokeskuksissa on tarjolla paljon erilaisia luontoon liittyviä tapahtumia, juhlia tai kilpailua. Syksyisin Viron luontokeskuksissa on sienikursseja ja sieninäyttelyjä, jonne myös yleisö voi tuoda sieniä tunnistettavaksi sekä näyttelyyn. Luontovalokuvauksesta eli verettömästä metsästyksestä, on viime vuosina kasvanut suosituksi tavaksi liikkua metsässä. Viron luontokeskukset järjestävät kouluille vuosittaiset luontovalokuvaus-kilpailut. Palkinnoksi voittajat pääsevät ammattilaisten vetämille luontovalokuvaus-kursseille luontokeskuksiin. Vierailimme myös luontokeskuksen lähellä sijaitsevalla Jänerdan kartanon alueella, jossa lounastimme Mustan Orin Tallissa. Alueella järjestetään useita isoja tapahtumia vuosittain.

KUVA 5.: RMK:n hoitamaa, ranta-aluetta Kauksin luontokeskuksen alueella.

KAUKSIN LUONTOKESKUS, KOILLIS-VIRO:
Kauksin luontokeskukseen, joka sijaitsee Peipsijärven pohjoisella rannikolla. RMK piti täällä huolta suuresta rantaluonnon alueesta, jonka pääasiallinen tehtävä oli toimia yleisenä virkistys-alueena. Kauksin luontokeskuksen keskeisenä tavoitteena on tarjoaa ihmisille ns. perinteisiä mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaansa luonnossa. Luontokeskuksen ympäristössä ja sen ylläpitämiltä leirintäalueilta käsin on helppoa liikkua metsissä ja rannoilla, samalla marjastaen, sienestäen tai kalastaen. RMK:n leirintäalueet ovat perustettu em. tarpeesta tarjota retkeilijöille ja muille metsässä liikkuville turvallinen ja luontoa mahdollisimman vähän kuormittava tapa viettää leirielämää, sekä oleskella luonnossa. RMK:n leirintäalueet sijaitsevat yleensä muualla, kuin yleisien teiden tai asutuskeskuksien lähellä. Kauksin hyvinhoidettua rantaa reunustaa kilometreittäin puhdasta ”laulavaa hiekkaa” ja kaunista männikköä. Laulavaksi hiekaksi (”singing sands”) sanotaan rantojen tai erämaiden piikivihiekkaa, joka pitää erityistä ääntä, kun sillä kuljetaan. Sadan kilometrin pituinen Peipsijärvi yllätti äärettömyydellään ja hienoilla hietikkorannoillaan. Järven itäpuoli kuuluu Venäjälle.

KUVA 6.: Kauksin, RMK:n huoneiden tietotaulu, piharakennuksen seinän oppimis- piste ja maisemaa suoalueelta, jossa oli mm. yläkouluikäisten oppimispolku.

Myös Kauksin luontokeskus oli suunniteltu lähinnä oppimisympäristöiksi sekä opastuskeskukseksi. Oppilasryhmiä oli tulossa vierailuille niin usein, että luontokeskuksessa ei juuri muuta toimintaa enää järjestetty. Joissakin luontokeskuksissa, kuten Kauksissa on tarjota pienet yöpymistilat. Kauksissa huoneet oli sisustettu luontoteemoin, paikallista käsityöläisyyttä kunnioittaen. Jokaisella huoneella oli oma eläin-teemansa. Teema toistui verhoissa, lattiaan maalatuissa tassun jäljissä, sängyn muodoissa ja lisäksi huoneesta löytyi huoneen hallitsija-eläimistä koottu tieto-taulu.

KUVA 7.: Sagadin alueella tutustuimme luontokoulun toimintaan ja kulttuuriperintö polkuun.

OANDUN LUONTOKOULU, POHJOIS-VIRO:
Oandun tai paremminkin Sagadin luontokoulu sijaitsi Lahemaan kansallispuiston kupeessa. Lahemaalla on metsiä, soita, jokia ja järviä sekä kauniita merenrantoja. Luontomaisemaa reunustaa leppoisa ja miellyttävä maalaismiljöö. Suuret peltoaukeat ja lahdet täyttyvät keväisin ja syksyisin muuttolinnuista, tarjoten paljon nähtävää alan harrastajille ja luonnonystäville. Sagadin kartanossa järjestetään koulutusta ja kursseja mm. luontomatkailuyrittäjiksi opiskeleville. Ryhmät vierailevat paikallisissa luontokohteissa ja ohjelmapalveluyrityksissä. Kokemuksista ammennetaan oppia, mallia ja ideoita, vaikkapa oman yrityksen perustamista varten. RMK Sagadi luontokoulu sijaitsee Sagadin kartanon eli Lahemaan kansallispuiston alueella. Sagadin kartanoa, metsämuseota ja luontokoulua ylläpitää Viron metsähallinto. Koska kartano ja metsämuseo olivat suljettu, tutustuimme luontokouluun sekä ”kulttuuriperinne” oppimispolkuun. Tätä ennen meillä oli tilaisuus kerrata eri puulajeja ja niiden käyttötarkoituksia.
Kulttuuriperinnettä sekä käsitteellisesti että autenttisesti esittelevä polku sopii hyvin RMK:n alueelle. Näin, koska kulttuuriperintöä koskevat kysymykset ovat alkujaan nousseet Virossa esille juuri metsätalouden ansiosta. Alueella on myös useita muita teemoitettuja luontopolkuja.

Matkakertomuksen päätteeksi tahdon kiittää Heinaria, Heleneiltä Tiinoja ja loistavan Viro-tietämyksen omaavaa kuljettajaamme Fredya. Lisäksi kiitos Suomen Metsähallituksen väelle, jotka mahdollistivat tämän matkan! Kiitokset ja terveiset matkakumppaneilleni!

Viron Matkailuviraston alueprojektipäällikkö Ellen Aunina mukaillen:Se, joka on kerran löytänyt tien Viroon, tulee varmasti takaisin. Siispä, näkemiin ensimmäistä kertaa!

OPETTAJIEN XVIII SOPULIVAELLUS

Tällä sivustolla pyrin pohtimaan sitä mitä museopedagogiikka on. Tähän liittyy ajatus avoimista ja autenttisista oppimisympäristöistä. Teemaan sopii hyvin katsaus omasta (sekä muiden mukana olleiden opettajien) autenttisesta oppimisympäristöstä Sarekin luonnonpuistossa kesällä 2008. Vaellus on yksi asia, jota ei opi kirjoista. Itse opin vaelluksen aikana paljon tietoa Sarekin luonnonpuistosta eli vaelluspaikasta ja sen luonnonilmiöistä. Lisäksi opin mm. ulkona liikkumiseen ja tunturiympäristöön yleensä liittyvistä teemoista (ilmiöistä). Vaelluksella voi oppia myös käytännön tietoa esim. ruoka-aineista, kerrospukeutumiseta, tekstiilikuitujen lämpöominaisuuksista, terveydenhoidosta, liikunnasta, levosta jne. Koululiikuntaliiton järjestämä, opettajien valtakunnallinen, Sopulivaellus järjestettiin tänä vuonna Pohjois-Ruotsissa Sarekin maisemissa. Matkalle lähdettiin Sunnuntaina 20.7. klo 9.00.. Yhteiskuljetus starttasi Oulun Pohjankartanon koulun parkkipaikalta kohti Sarekia, jonne saavuimme noin klo 18.30. Nousu Sarekin jylhiin maisemiin alkoi Suorvan kylästä, minne jätimme ”siviilit” toiseen linja-autoista. Maastoon lähdimme noin klo 20.00. Ensimmäisenä iltana etenimme n. 2-3 tuntia ja yövyimme "alhaalla rannalla” lähellä Suorvan kylää.

Maanantaina 21.7. aloitimme vaelluksemme nousten Halljin eteläpuolelta kohti Nuortap Átjekin järveä. Kuljimme merkkaamattomassa maastossa reitillä, joka sivusi Sarekin pohjois-puolta. Vaellusmaasto oli jyrkästi nousevaa ja vesistöjen ylityksiä oli yksi. Illaksi me kaikki saavuimme kohteeseemme Nuortap Átjekin järvelle, jonne meidän oli tarkoitus laittaa leirin kolmeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoituksemme oli tehdä leiristä käsin päivämatkoja muualle Sarekin luonnonpuistoon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä maanantai-iltana sää muuttui sellaiseksi, että retkeilylle olosuhteet olisivat olleet liian ankarat (näin nautiskelijoille). Olimme "jumissa" teltoissamme n. 36-38 tuntia. Koko ajan satoi vettä ja tuulen nopeus oli n. 8 – 10 m/s. Teltat oli kiinnitettävä kivillä maahan, jotta ne pysyivät ehjinä ja suhteellisen kuivina. Tuulen ja sateen hieman laannuttua matkanjohtajamme teki päätöksen siirtää leiri lähemmäksi Suorvaa, vain hieman puurajan yläpuolelle. Keskiviikkona vaelsimme kaikki lumirajan alapuolelle, uudelle leirilemme. Olosuhteet olivat hyvät ja vaatteet kuivuivat. Jotkut meistä peseytyivät läheisessä "tunturipurossa".

Matkalla opin todella paljon asioita ja taitoja. Opin, että en ole "hääppöinen" vaeltaja, aikaisemmista luuloistani ja kokemuksistani huolimatta. Opin lisää erätaitoja ja sain tietoa tunturien kasvillisuudesta sekä opin komentamaan koiraa saameksi. Mieleenpainuvin kokemus /oppi oli se, että vaikka heinäkuu on ns. paras retkeilykausi, niin "luonto" voi aina yllättää. Saimme kokea aidon myrskyn, joka telkesi meidät telttoihimme n. 36 tunniksi. Kokemus ei ollut miellyttävä, mutta lähes heti myrskystä selvittyämme nautimme auringonpaisteessa ja lämmössä, takana olevasta kokemuksestamme n. 800 - 900 metrin korkeudessa. Sääskiä ja mäkäräisiä ei muuten juurikaan näkynyt, edes saavuttuamme puurajan tuntumaan.

Lopuksi: Kiitokset kaikille! Erityiset kiitokset lähetän nautiskelijoiden ohjaajille. "Teukalle" ja Raimolle sekä ystävälleni Tarjalle ja iki-ihanalle Juusolle!

Lisätietoa
http://www.kll.fi/


Kesäterveisin: Tarja-H

MERILUONTOKESKUKSEEN TULEVAN YLIOPISTOLLISEN TOIMINNAN SUUNNITTELU - HANKE

Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hanke (Hankepäätös 8.5.2007/138/07019-07) tukee osaltaan Oulun Eteläisen korkeakoulustrategiaa ja aluekeskusohjelmaa sekä Oulun Eteläinen 2015 – sopimusta että Ylivieskan seutukunnan strategiaa. Tässä hankkeessa yliopistollista toimintaa on toteutettu osana Kalajoen meriluontokeskukseen sijoittuvaa pedagogista toimintaa. Pedagogisen toiminnan myötä itse meriluontokeskukseen on luotu sisältöjä tai museopedagogisia malleja samalla toteuttaen modernien oppimiskäsitysten mukaista autenttisia oppimiskokemuksia. Museopedagogiikalla, jolla tässä kirjoituksenani tarkoitan luontokeskuspedagogiikkaa, on museoiden ja muiden institutionaalisten näyttelyiden kasvatustavoitteista opetusta tai yleisötyötä.

Tämä huhtikuussa 2007 alkanut, Oulun Eteläisen instituutin ja Kalajoen kaupungin yhteistyönä suunnittelema, yliopistollista toimintaa suunnitteleva hanke pyrki toiminnallaan vastaamaan Meriluontokeskuksen tuomiin uusiin haasteisiin. Kalajoen kaupungin aloitteesta on lähdetty kehittämään uudenlaista, yhteistä ja pedagogista toimintaympäristöä Meriluontokeskukseen. Tarkoituksena oli rakentaa yhteisiä toimia Metsähallituksen luontonäyttelyn luomalle perustalle ja näin laajentaa Meriluontokeskuksen sisältöjä. Hankkeen toiminta jakautui kahteen osaan. Ennen hankesuunnitelman tekoa oli Kalajoen kaupunki käynyt alustavia keskusteluja mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa. Konseptin perustamistyönä oli tarkentaa nämä tulevan toimintakonseptin toimijat sekä tulevat sisältöalueet. Toisena tehtävänä oli varsinainen toiminnan käynnistämien niin, että luodun mallin mukaista toimintaa olisi olemassa jo kesällä 2008.

KONSEPTIN PERUSTAMISTYÖ:
Kesäkuussa 2007, työt aloittanut projektipäällikkö tutustui hankesuunnitelmassa nimettyihin toimijoihin, samalla käyden toimijaorganisaatioiden edustajien kanssa läpi heidän toiveensa hankkeen ja sen vaikutusten suhteen.

Perustamistyön tavoitteena oli:

• yhteisen toimintakonseptin yhteisesti hyväksyttävien sisältöalueiden varmistaminen ennen varsinaisen toiminnan aloittamista
• henkisen ja fyysisen toimintaympäristön kartoitus ja siihen tutustuminen

Ensisijaisina kohderyhminä olivat:

• hankesuunnitelmassa ilmoitetut yhteistyötahot

TOIMINNAN KÄYNNISTÄMINEN:
Hankekauden 2007 ensisijaisena tehtävänä oli luoda uusi toimintakonsepti eli kartoittaa yhteistyömuodot Meriluontokeskukseen yliopistollisten toimijoiden ja Kalajoen kaupungin sekä alueellisten toimijoiden välille. Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankkeen tavoitteisiin kuului, että luodun mallin mukaista eli yhteistyömuotojen aikaansaamaa toimintaa olisi jo kesällä 2008 olemassa.

Projektin tavoitteena oli, että jo kehittämishankkeen aikana toteutettaisiin tulevan toimintakonseptin mukaisia toimia. Hanketyön kannalta tämä tarkoitti sitä, että hanke siivitti paikallisten yhteistyötahojen ja yliopistollisten toimijoiden välisiä projekteja. Hankkeen kuluessa autettiin konseptin toimijoita sekä yliopistollisia osapuolia rakentamaan toimivaa ja tuloksellista työyhteistyötä sekä yhteisöä Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankkeen mukaisen toiminnan toteuttamiseksi. Projektipäällikön tehtäviin kuului yliopistollisen yhteistyön ja yhteistyömuotojen käynnistäminen alueella niin, että hankkeen myötä syntyneiden kontaktien vaikutukset jatkuisivat toimintojen ja hankkeiden käynnis-tämisen jälkeen yliopistokontaktien ja alueellisten toimijoiden välisinä yhteistyö-liittyminä, toimijaosapuolten edustamilla osaamisteemoilla.

Meriluontokeskuksen pedagogisten sisältöjen tavoitteita olivat:

• taidekasvatuksellisen ja kulttuurisen yhteistyön kehittäminen
• ympäristö- ja yhteisötaiteen kokonaisuuden integroiminen osaksi Meriluontokeskuksen alueen toimintaa
• opiskelijoiden integroiminen Meriluontokeskuksen toimintaympäristön toimijoiksi ja kehittäjiksi
• Meriluontokeskuksen viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden parantaminen sekä lapsilähtöisyyden huomioiminen
• sisältöalueisiin liittyvien projektien kehittäminen alueellisten toimijoiden, kuten mm. lukion
  kanssa
• taiteen ja kulttuurin toimintojen sekä toiminnan myötä syntyneiden materialististen resurssien kytkeminen osaksi matkailullista vetovoimaa ja alueen ns. arkiviihtyvyyttä

HANKKEEN OHJAUSRYHMÄ

Ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata ja käsitellä hankkeen toteutukseen liittyviä asioita sekä seurata hankkeen toimia ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Hankkeen ohjausryhmään kuului hankkeen toiminnan kannalta sopivia henkilöitä sekä rahoittajan edustajia.

HANKKEEN TIEDOTTAMINEN:
Hankkeen toiminnasta tiedotettiin säännöllisesti sidosryhmiä mm. ohjausryhmätyöskentelyn kautta. Tiedotusvälineitä tiedotettiin "Kolikon kaksi puolta"- seminaarin yhteydessä ja viimeisen ohjausryhmän aikoihin sijoittuvan Läänin ympäristökasvatuksen ajankohtaispäivien yhteydessä!
Hankkeelle laadittiin tiedotussuunnitelma, jossa keskityttiin toimijoiden keskinäiseen tiedonkulkuun ja konseptin tulevasta toiminnasta tiedottamiseen. Hankkeesta laaditaan kirjallinen loppuraportti, julkaisu, mikä toimitetaan yhteistyötahoille sekä sidosryhmille. Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankkeesta tiedotettiin, tammikuun 2008 seminaarin yhteydessä, paikallista mediaa hyödyntäen. Hankkeen seminaarista ja toiminnan sisällöistä kertovat ilmoitukset ja artikkelit ilmestyivät sanomalehti Keskipohjanmaassa, Kalajokilaakso ja Kalajoki-lehdessä sekä Kalajoen-seutu lehdessä, paine-tussa ja verkko-julkaisuissa.

MATKAT:
Meriluontokeskukseen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu-hankkeen projektipäällikkö osallistui syksyllä 2007 Metsähallituksen luontopalveluiden järjestämään tutustumismatkaan. Tutustumismatkan kohteena oli Viron RMK:n luontokeskukset. Matkan aikana vierailtiin ja toimittiin Viron erilaisissa luontokeskuksissa tutustuen näiden pedagogisiin hankkeisiin, palveluihin ja toimintamalleihin.

Tutustumiskohteina olivat:
30.10 Aegviidun luontokeskus Pohjois-Virossa
31.10 Kauksin luontokeskus Koillis-Virossa
01.10 Oandun luontokeskus Pohjois-Virossa

Oulussa ja Kokkolassa pidettyjen ympäristökasvatuspäivien yhteydessä tutustuttiin konkreettisiin ympäristökasvatuksen malleihin ja ympäristökasvatuksen alueelliseen etenemiseen ympäri maata. Lääninhallituksen ympäristökasvattajien yhteisessä tapaamisessa, Timosenkosken luontokoululla käytiin läpi erilaisia mahdollisuuksia organisoida alueellista ympäristökasvatusta.












KUVA 2.: Kuva on Läänin ympäristökasvattajien ajankohtaispäiviltä keväällä 2008

SEMINAARI:
Hankkeen toiminta-aikana järjestettiin 1.9.2008 seminaari "Kolikon kaksi puolta". Seminaarin puhujat esittivät näkökulmia, joiden kautta voitiin tarkastella Meriluontokeskukseen tulevaa yliopistollista toimintaa. Seminaari oli suunnattu erityisesti opetus-, koulutus ja henkilöstökehittämistehtävissä sekä luonto- että matkailusektorilla työskenteleville, mutta varsinkin ohjausryhmälle ja hankkeen edellä esitetyille mahdollisille toimijoille työkaluksi yhteisen toimintakonseptin luomiseen. Seminaariin osallistui 71 henkilöä, joista naisia oli 48 ja miehiä 23.

Kesällä 2008 toteutuneita yhteistyömuotoja ja malleja:

LIIKKEELLE!-HANKE:
Opetushallituksen rahoittama oppimisympäristöjen kehittämishanke.
Kehitetään oppimisympäristöjä yhteistyössä Kalajoen kaupungin, Kalajoen lukion ja tiedekeskus Heurekan kanssa. Hankkeen arviointiin sekä kehittämiseen osallistuu Helsingin- ja Oulun yliopisto. Hankkeen tuotoksina ovat mm. pilottipolut Heurekan ja Meriluontokeskuksen lähiympäristöön. Hankkeen kolmannesta vaiheesta alkaen polut palvelevat vierailijoita, kuten kouluryhmiä Heurekassa ja Meriluontokeskuksessa. Lisäksi tuotetaan verkkoalusta, joka mahdollistaa paikkatiedon keruun, projektityöskentelyn ja vuorovaikutuksen. Alusta palvelee hankkeen kolmannesta vaiheesta alkaen kaikkia suomalaisia yläkouluja ja lukioita. Tavoiteena on luoda toimintamalli vastaavien hankkeiden toteuttamiseksi. Toimintamallin levittämiseksi tuotetaan opettajanopas ja koulutuskokonaisuus.

TAIDE- JA KULTTUURIPERUSTEINEN YHTEISTYÖ:
Taiteen osalta on tehty selvitys Ympäristö- ja yhteisötaiteen integroimiseksi osaksi Meriluontokeskuksen oppimisympäristön toimintaa. Yhteistyö Lapin yliopiston ja Meriluontokeskuksen toimijoiden kanssa on lähtenyt hyvin liikkeelle. Lapin yliopiston taidekasvatuksen laitoksen osallistuminen Meriluontokeskuksen tulevan yliopistollisen toiminnan suunnittelu - hankkeeseen on tuottanut kolme (3) erilaista toiminta-aluetta.

Toiminta-alueita ovat:
A) Satupolun suunnittelu ja osittainen toteuttaminen Meriluontokeskuksen näyttelytilaan
B) Kulttuuripolun osittainen suunnittelu ja toteuttaminen Hiekkasärkkien lankkupolulle
C) Kuvataideleirin suunnittelu ja toteuttaminen Kalajoen merialueelle.

Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen osaston yhteisöprojektiopiskelijat ovat tehneet Meri-luontokeskuksessa ja sen lähialueella paikan kartoitustyötä jo syksystä 2007, professori Timo Jokelan ohjauksessa. Satupolku otettiin käyttöön kesäkuussa 2008, Kalajoen Meriluonto-keskuksen ensimmäisenä vuosipäivänä. Särkkäin salaisuus – satupolku on noin 90 minuuttia kestävä kierros Meriluontokeskuksen näyttelytiloissa. Satupolun tavoitteena on avata kiinnostavalla tavalla alueen meriluonnon monimuotoisuutta ja kasvattaa siten lasten luonnontuntemusta sekä -arvostusta. Toiminnan rahoittajia ovat olleet Metsähallitus ja Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto. Satupolkua varten Meriluontokeskuksen näyttelytiloihin on ripustettu pysyvästi suuria eläinaiheisia paperiveistoksia. Paikallisesta eläimistöstä ovat edustettuna muurahaisleijona ja -korento, silakka, härkäsimppu, kilkki ja nahkiainen. Eläinhahmot on toteutettu Lapin yliopiston ja Kalajoen ammattiopiston ja 4H:n yhteistyönä järjestetyssä paperiveistos-työpajoissa, joiden opetuksesta vastasivat Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen edustajat.

KUVA 3.: Lapin yliopiston kuvataidekasvattajien vetämissä työpajoissa tehtyjä paperiveistoksia.

YMPÄRISTÖKASVATUKSEN AJANKOHTAISPÄIVÄT 2008
Ympäristökasvatuksen ajankohtaispäivä Meriluontokeskuksessa oli jatkoa projektipäällikkön tavoitteille saada alueelle seutukunnallinen ympäristökasvatuskeskus. Hanke-idea sai alkunsa Oulun Eteläisten alueen koulutoimen johtohenkilöiden tapaamisessa, syksyllä 2007, Kalajoen meriluontokeskuksessa.Lääninhallituksen rahoittamilla ajankohtaispäivillä pohdittiin niin teoriassa kuin konkreettisten mallien sekä työpajojen kautta sitä, mistä ympäristökasvatuksessa on kyse? Seminaarin osallistuneet Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ympäristö-kasvattajat saivat, seminaarin ohessa, tutustua Meriluontokeskuksen toimintaan ja sen ympärille kehittyvään laajempaa aluetta palvelevaan kehittämistyöhön.